sunnuntaina, joulukuuta 14, 2008

Teknokrotti, yleisökirjoitus 1978



Yleisökirjoitus Hesarissa 3.2.1978

Teknokrotti.
Piti aikoinaan keksiä ihmisen
avuksi säyseä robotti, mutta
tehtiinkin vallanhaluinen teknokrotti.
Se päästettiin kokeeksi irralleen
ja ohjelmoituu nyt itsekseen.
Se haaskaa, hassaa, tahrii,
töhrii, tappaa, raiskaa
jo paremmin kuin ihminen.
Se syö tervettä multaa,
tappavaa kaasua röyhtää
ja öljyä oksentaa.
Se paketoi pellot, vedet ja eläimet,
järjet, tunteet ja rakkaudet.
Se kestopäällystää tietä,
totuutta ja elämää.
Se käy kalliissa kirkoissa
anekauppaa ja barrikaadeille
kumoukseen laukkaa.
Se repii taloista kurkihirret
ja sahaa tasakattojen alle
moduulimittoihin ihmiset.
Se ehtii, piru vie, joka paikkaan,
atomivoimaan ja pohjaveteen.
Se säätää suurten ja pienten
päättäjäin mahdin ja tahdin.
Se on tekosateena tuhotulvissa
ja hakkaa rumpua kulkueissa.
Se on lääkkeenä apteekin
hyllyllä ja keuhkoihin tunkee lyijynä.
Se on tulppana sepelvaltimossa
ja huumana lapsen aivossa.
Se sisuksia polttaa säteillä
ja napanuorat katkoo sikiöillä.
Se lisääntyy neljäksi jakautumalla
ja imeytyy syvälle
puihin, luihin ja ytimiin.
Se balsamoi linnut, viljan ja kalat
pysähdyksiin
kuumaan tuhkaan ja asvalttiin.
Se on rauhoitettu, eikä siitä
makseta tapporahaa.
Se saa hallita hillitsemättä
loppuunsa asti.


Rauno
Ketonen (1978)

Tunnisteet: , , ,