Viestirulla-Rauno Ketonen

Keväällä 2009, Aleksis Kiven 175-juhlavuonna julkaisivat loppilainen kotiseutuneuvos Ahti Gåpå ja vihtijärveläinen paikallishistorian tutkija Heikki Harju kirjan "Seitsemän veljestä, myyteistä faktoiksi. Aleksis Kivi Hämeen kultasilla teillä ". He ovat parinkymmenen vuoden ajan tutkineet Aleksis Kiven henkilöhistoriaa, hänen matkojaan, hänen moninaisia yhteyksiään Lopelle. He ovat tutkineet paikannimistöjä Kiven teksteissä ja vertailleet niitä Lopen ja Vihtijärven historiallisiin nimistöihin. He ovat haastatelleet monia loppilaisia, joiden esivanhemmat ovat asuneet esimerkiksi Lopen Keihäsjärvellä, "Talolan kulmilla". Siellä, Keihäsjärvellä, Läyliäisten Talolassa Kivi vieraili usein sukulaisissaan.

Teoksen kirjoittajat tulevat siihen johtopäätökseen, että Kivi on sijoittanut "Seitsemän veljeksen" asuinsijat noihin Läyliäisten maisemiin. He ovat löytäneet hyvin paljon esikuvia todellisuudesta, paikkoja, henkilöitä, joita sitten voi löytää Jukolan poikien elämäntarinasta. Itse veljesten esikuvina ovat kirjoittajien tutkimusten mukaan olleet Korkin veljekset, jotka asuivat aikoinaan Läyliäisissä, Keihäsjärven talossa. Tietenkään mikään ei asetu oikeassa historiassa ja romaanissa täysin "yks yhteen", mutta paljon vakuuttavaa aineistoa kirjan kirjoittajat ovat koonneet.

Kaiketi Kiven tutkijoille on ollut jo pitempään selvänä se, että lapsuutensa Nurmijärven maastoihin Kivi ei ole Seitsemää veljestään sijoittanut. Mikään romaanin maisemakuvaus ei tue sitä. Esimerkiksi Ojakkalan talo Nurmijärvellä ei mitenkään voi olla romaanin Jukola.

Ja Seitsemän veljeksen kieli, sen voin minäkin Lopen Läyliäisten Metsäkylässä syntyneenä todistaa, on kyllä selvää Lopen murretta perustaltaan. - Kirja on tutustumisen "väärtti" nyt Aleksis Kiven juhlavuonna.

Isäni, Kalle Vihtori Ketonen (1878-1950) syntyi myös Keihäsjärven Talolassa, Rajalan torpassa, johon hänen isovanhempansa olivat asettuneet jo vuonna 1822. Isä eli elämänsä noissa minullekin lapsuudestani hyvin tutuissa "jukolalaisissa" Läyliäisten maisemissa.

- Kun vuonna 1934, lokakuun kymmenentenä päivänä paljastettiin Nurmijärvellä August Veuron tekemä Aleksis Kiven patsas, oli meidänkin perheestä mukana juhlassa isä, äiti, veljeni Veikko ja sisareni Anni. (Minä en ollut mukana, koska synnyin vasta seuraavan vuoden lokakuussa!) Anni, joka silloin oli 9-vuotias, on kertonut tilaisuuden olleen hyvin juhlallisen. Varsinkin juuri se hetki, jolloin peite vedettiin pois patsaan päältä, on jäänyt vaikuttavana hänen mieleensä.

Matka oli ollut muutoinkin jännittävä: reissu oli tehty Veikon henkilöautolla. Veikolla ei vielä ollut ajokorttia, ja koko ajan pelättiin kuulemma, pysäyttääkö poliisi koko seurueen! Niin ei sentään käynyt. Ohessa on valokuva tuosta juhlatilaisuudesta. (Nurmijärven museon omistama). Siinä ovat seppelettä laskemassa rouva Svinhufvud ja maaherra Jalander. -Jostain taustalta saattaa löytää Kalle Vihtorinkin perhettä...