Viestirulla-Rauno Ketonen

Kun minä ensimmäisen kerran näin mustan miehen.

Katselin jokin aika sitten Ylen Teemalta ohjelmaa Afro-Suomen historia. Äkkiä välähti kuvaruudulle tutun miehen kuva! Minä olin nähnyt hänet yhden ja ainoan kerran Hiiskulan kartanossa Vihtijärvellä kesällä 1938 ollessani alle kolmevuotias ipana, mutta hänen hahmonsa oli jäänyt silloin pysyvästi mieleeni.

Tarina kulkee näin:

Hiiskulan kartanossa oli ennen sotia jo vuosien ajan asunut afrikkalaista syntyperää oleva "Ruudi", kuten olin kuullut häntä kutsuttavan. Musta mies Suomessa siihen aikaan oli jotain aivan tavatonta.

Isäni kävi aina silloin tällöin Vihtijärvellä ja Hiiskulassakin mylly- ja sahausmatkoilla. Minä rupesin häneltä tinkaamaan, että minun pitää päästä hänen mukanaan katsomaan mustaa miestä. Neekeristä kyläläiset puhuivat, mutta nimitykseen ei sisältynyt mitään halveksivaa, pelkästään uteliaisuutta tai melkein kunnioitusta Afrikasta saakka tullutta kohtaan, jolla oli erilainen ihonväri kuin meillä tavallisilla pulliaisilla.

Minun käsitykseni mustasta miehestä ja hänen ulkonäöstään perustui lasten korttipakassa näkemääni "Mustaan Pekkaan". Hänenlaisensa oudon fetsipään luulin Hiiskulan kartanossa asuvan...

Pääsinhän minä isän kyytiin. Hevosella lähdettiin naapurikylään Vihtijärvelle. Muistan tarkkaan tuon matkan. Tulimme kilometrikaupalla ajettuamme Hiiskulan kartanoon sen kaunista puistotietä pitkin. Istuin kärryjen pohjalla ja odotin hyvin jännittyneenä, olisiko outo muukalainen kotosalla. Isälle Ruudi oli tietysti tuttu jo pitemmältä ajalta, oli tavannut hänet jo 1900-luvun ensi vuosikymmenillä, kun tämä oli ollut vasta pieni poika. Nyt tämä insinööri Brummerin perheen kasvatti oli jo täysi-ikäinen mies. Isä ihmetteli minun intoani: "Ihan tavallinen ihminen hän on."

Sillä matkalla isällä oli asiaa kartanon lautatarhalle. Siellä oli miesjoukko lastaamassa lautoja hyvin kapearaiteisen junan vaunuihin. Heidän joukossaan oli tumma mies, mutta ei mikään Musta Pekka, kuten olin odottanut. Muistan tarkkailleeni häntä jonkin aikaa ja miettineeni, että hän on vaan Afrikassa ollessaan ruskettunut tavallista enemmän. Tämän iloiselta näyttäneen miehen hahmo jäi kyllä mieleeni niin, että heti hänet tunnistin television kuvasta yli 70 vuoden jälkeen.



Enemmän kuin ihan tavalliseksi osoittautunut, joskin nyt iholtaan tummempi mies, minua kiinnosti se harvinaisen pieni sahalaitoksen juna, jolla lautoja kuljetettiin. Siinä oli moottorilla käypä pikkuinen veturikin. Kunpa olisin päässyt sitä kuljettamaan tai edes "liukumaan" sen kyydissä, mutta ei semmoinen käynyt päinsä.

Televisio-ohjelmasta selvisi afrosuomalaisen nimi ja lyhyt historiikki. Hän oli Rudolf Viljam Prüss, jonka isä oli ollut afrikkalaisperäinen sirkustaiteilija. Hiiskulan kartanossa Rudolf oli monenlaisissa tehtävissä, tarjoilijana, palvelijana, autonkuljettajana.

Juuri ennen talvisotaa hän meni naimisiin ja muutti Uuteenkaarlepyyhyn. Hän lähti vapaaehtoisena talvisotaan ja kaatui Kannaksella hiihtopartion johtajana.

Österbottniska Posten-lehdessä oli vuonna 1940 ilmoitus Rudolf Prüssin kaatumisesta:


"Fallen för fosterlandet.

Den 14 februari stupade i striden för fosterlandets frihet servitören Rudolf Viljam P r ü s s i en ålder av 37 år.

Prüss har sedan en tid varit anställd som servitör på Wiks hotell härstädes.
Han var född i Riga 1903. Här sörjes den fallne närmast av ung hustru, född Louko."

Minä opin sillä kylämatkalla, että korttipakkojen kuviin ei ole luottamista.

Tunnisteet: "rauno Ketonen", 1938, Hiiskula, Läyliäinen, Rudolf Pruss, Vihtijärvi

posted by Rauno Ketonen @ 6:28 ap.