Toista kotimaista Hakaniemen torilla
Vanhemmat veljeni Pentti ja Paavo myivät Helsingin toreilla aikoinaan 1930-luvulta lähtien hyvää Lopen perunaa. Nykyään heidän jälkeläisensä pitävät huolta siitä, että helsinkiläiset saavat yhä keitellä kunnollista perunasoppaa. Käykääpä siis ostamassa Ketosen perunoita. Ette pety.-Isä Kalle myi myös perunoita Hakaniemen torilla. Minä olin yhtenä kesänä hänen apunaan siellä. Se oli varmaan kesä 1948. Meillä oli perunavarasto Kolmaslinja neljässä silloin sijainneen vanhan puutalon kellarissa. Kaikki puutalothan on sieltä purettu myöhemmin ja Kolmaslinja neljän kohdalla on nyt virastotalo. Hyvin varhain aamuisin lastasimme matalan kellarin sokkeloista käsikärryille perunasäkit ja työntää kolkuttelimme ne vielä aamun autioita katuja pitkin lyhyen matkan Hakaniemen torin laitaan. Siellä laitoimme käsirattaat myyntikuntoon eli tuimme ne puupukeilla tukevasti vaakasuoraan. Avasimme säkin suun ja valutimme sieltä perunat näkösälle. -Kauneimmat ja sileimmät "pernat" tietysti parhaimmin nähtäville. Pikkukappa ja isokappa olivat valmiina odottamassa asiakkaita. Hyvin meiltä kauppa kävi. Harvinaisen usein oli ostajien joukossa ruotsia puhuvia matameita. "Va kosta potatis?" Isä ja minä useimmiten vastasimme suomeksi ja kyllähän he tuntuivat myös suomea ymmärtävän.Kerran teki mieleni kokeilla, miten pärjäisin ruotsin kielellä. Olin juuri ensimmäisellä oppikouluvuodellani hikipäässä päntännyt päähäni Almilan ruotsinkirjasta tuota outoa toista kotimaista: "Hevonen on häst, pappi on präst, suola on salt, mallas on malt, EI JUKUPLIUT TÄTÄ KUKAAN OPI!" Kun nyt tuli taas ylevän tuntuinen röökkynä kysymään ruotsiksi perunoittemme hintaa, minä latelin kömpelöllä kouluruotsillani hänelle: "Var so god och tala finska." Tämä oli pahasti sanottu. Nainen tiuskasi jotain, kohensi hattuaan hienolla hansikkaallaan ja marssi tiehensä. Minä olin pahoillani epäonnistumisestani tässä kielikokeessa, mutta isä sanoi vakiolauseensa tästä suuttuneesta ostajasta: "Pitää niitä yks semmoinenkin olla" -No, onneksi hän ei ollut kukaan vakioasiakkaistamme. Heitäkin oli paljon ja Lopen peruna teki hyvin kauppansa.
Lisää lapsuusmuistoja löydät täältä: http://www.saunalahti.fi/~rketonen/albumit/lapsuusmuistoja/
HUOM! Jos käyt ko sivustolla ja mieleesi tulee muistoja Lopen Läyliäisistä ja suvustani siellä, ota yhteyttä osoitteella rauno.ketonenATsaunalahti.fi Terveisin Rauno Ketonen. (Muuta AT-merkki @-merkiksi)
Tunnisteet: 1948, Hakaniemi, lapsuusmuistoja, Lopen perunaa, toinen kotimainen
posted by Rauno Ketonen @ 10:10 ap.
0 comments
